Katharina von Boran oli kuljettava pitkä tie, ennen kuin hänestä tuli tohtori Martin Lutherin vaimo. Katolinen Eurooppa pilkkasi uskonpuhdistajamunkkia avioitumisesta luostarista karanneen nunnan kanssa. Sellainen rakkaustarina tuntui yhtä mahdottomalta kuin ruusut hangella. Aviopuolisona, perheenäitinä ja leskenä Katharina kulki vielä pitemmän ja vaikeamman tien itsenäiseksi ja määrätietoiseksi, rohkeaksi ja vahvaksi naiseksi. Se oli kaukana miellyttävyydestä ja kunniasta. Työmäärä ja menetykset – kahden lapsen ja miehen kuolema, yhden lapsen keskenmeno, omaisuuden tuho – olivat yli-inhimilliset. Hän kuitenkin toteutti kutsumuksensa uskossa, joka oli ainaista sisäistä ja ulkoista taistelua. Sairasvuoteellaan Katharina kertoo haluavansa takertua Kristuksen viittaan kuin takiainen. Hänen ollessaan 55-vuotias onnettomuus aiheutti hänen kuolemansa. Kuolinvuoteellaan hän sanoo: “Kaiken on Herra taivaassa minulta ottanut, mutta tämä tarkoittaa, ettemme saa kiinnittää siihen sydäntämme. En olisi arvannutkaan, että oppisin rakastamaan herra tohtoriani niin kovasti. Hän oli niin hyvä.”
Elämäkertaromaanin kirjoittaja, saksalainen Ursula Koch (s.1944) kuvaa teostaan: “Jos emme kuuntele ylistyskuoroja emmekä panettelijoiden myrkkykieltä, vaan annamme kirjeiden ja muiden todisteiden puhua puolestaan, saamme kuulla aivan tavallisista ristiriidoista, sairauksista, ahdistuksista, epäilyksistä, koetuksista ja kuolemasta. Kuulemme karkeita solvauksia ja kitkerää ironiaa, mutta myös helliä sanoja, pilailua ja laulua. Silmiemme edessä ei ole evankelisen pappilan ihanne, jota kukaan meistä ei pysty toteuttamaan, vaan joukko ihmisiä, jotka kamppailevat saadakseen arkeensa voimaa ja kärsivällisyyttä.
“Apostoli Paavalin lohdulliset sanat alkuseurakunnalle soveltuvat Katharina Lutherinnaan samoin kuin jokaiseen kristittyyn: “Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.”
Pehmeäkantinen, 216 sivua.
Perussanoma 2024
ISBN 9789518880611
